*

Arton Vapaavuoro- Blogi

Game of Thrones (3. tuotantokausi)

Eilen illalla, tai viime yönä, tuli katsottua Game of Thronesin kolmannen tuotantokauden viimeiset jaksot. Kirjat jo jokin aikaa sitten lukeneena sarja on minulle loistavan kirjasarjan yhtä loistavaa kuvitusta. Sarjan katsomisesta nauttimisen tekee mahdolliseksi se että tietää kirjan tapahtumat, vaikka ei välttämättä niitä muista. Saa unohtaa juonen ja voi keskittyä kuhunkin episodiin. Kaikissa episodeissa, jokaisessa kohtauksessa, on nimittäin oma herkullinen teemansa ja filosofiansa. Kaikki mitä kirjoissa tapahtuu ja mitä TV- sarjassa tapahtuu kuvaa ihmisen elämää, ihmistä ja maailmaa jonkin sen erityispiirteen kannalta. 

En ymmärrä miten sellaiset ihmiset jotka eivät ole kirjaa lukeneet kokevat sarjan katsomisen. Epäilen että ei ole muuta mahdollisuutta kuin että he näkevät sen sarjana erilaisia tapahtumia ja erilaisia kertomuksia, jotka jollain epämääräisellä tavalla liittyvät toisiinsa. En tiedä millainen muden kokemus on. Minun kokemukseni on lähes täydellinen nautinto, sellainen mitä ei saa, ei voi saada, mistään muusta.

Niille jotka eivät tiedä mitä on "Game of Thrones", sanon että se on täysin fikiivinen, siis kuvitteellinen maailma, jossa kuvitteelliset ihmiset, eläimet ja myyttiset hahmot seikkailevat.

Tämä myyttinen maailma on kuitenkin meidän maailmamme kaltainen, silloin kun me elimme keskiaikaa, aikaa ennen ruutiaseiden keksimistä. Myyttiset hahmot ovat sen aikakauden myyttejä tai sen ajan myyteistä johdettuja, kirjailija on vain herättänyt myytit henkiin ja tehnyt niistä todellisia kirjan tapahtumissa.

Tämän maailman eläimet ovat samoja eläimiä kuin meidän nykyiset eläimemme, niiden lisäksi on mukena sen kaltaisia todellisia eläimiä joiden on tiedetty eläneen, mutta jotka ovat kuolleet sukupuuttoon jo ennen keskiaikaa, lisäksi mukana on myyttisiä eläimiä, kuten lohikäärmeet.

Yksi mielenkiintoinen asia on tämän mielikuvitusmaailman uskonnot. Ne uskonnot ovat kaikki kirjailijan mielikuvituksessa syntyneitä, mutta niiden yhtymäkohta nykyisiin uskontoihin ja eräisiin kuolleisiin uskontoihin on herkullinen.

Tätä kirjasarjaa on pakko verrata Isaac Asimovin tulevaan aikaan, avaruusaikaan, sijoitettuihin fantasiakirjasarjoihin. Niissä oli mielestäni sama idea kuvata meidän maailmaamme fiktin kautta ja nekin kirjat olivat minulle herkkua. Tämä Game of Thrones, jonka kirjoittaja on muuten George R. R. Martinin on kyllä parempi, se on kypsempi, varmempi.  George R. R. Martinin näkemys omasta mielikuvitusmaailmastaan on selkeämpi.

Kirjasarjaa pitäisi olla vielä pari kirjaa tulossa, tarinakin on vielä kesken, vaikkakaan tällaiset tarinat eivät koskaan pääty, ne eivät voi päättyä, koska ne ovat kuin historia, tai kuin elämä, päättymättömiä siis.

George R. R. Martininin kirja on taipunut näköjään erinomaisesti kuvalliseksi ilmaisuksi ja se onkin toteutettu aivan erinomaisella tavalla. Isaac Asimovin tuotannosta tehdyt filmatisoinnit sen sijaan ovat olleet surkeita räpellyksiä, ainakin minun mielestäni. Olisipa todella mukava nähdä Asomovin tuotannosta jotain tämän tapaista ja tasoista filmatisointia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Hykertelenpä minäkin, erityisesti sitä, että kirjat lukeneille on tarjoiltu ihan mukavasti yllätyksiä ja lisäinfoa asioista. Monet sarjan hahmot ovat kaikenlisäksi reilusti parempia kuin kirjan hahmot, mm. "Hurtta", "Pikkusormi", Syrio Forel, Jaqen H'gar, Davos Seaworth. Pettymyksien joukkoon kuuluvat Boltonin äpärä, tytär Greyjoy ja Mance Rayder sekä yleisestiottaen "Toiset".

4-kaudella odotukset ovat aika vähissä, mutta 5-kaudella tulee hyvää settiä, Areo Hotah ja Greyjoyn hilpeät veljekset.

R.R Martinista voi olla montaa mieltä. Tässä yksi, aika hulvaton:

http://www.youtube.com/watch?v=LCK-uql7Zws

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirjoitin kokemuksestani Game of Throwns sarjasta. Odotankin jatkoa. Sitä on tulossa. Mahtava sarja. Kuten tuossa viime vuoden toukokuun blogissani käy ilmi. Sarja kiinnostaa kaiken ikäisiä ja kumpaakin sukupuolta. MInä näen yhteyksiä sukujen välillä. Onhan se jatkumuoa eikä vain erillisiä tarinoita. Kirjaa en ole lukenut, vaikka sekin voisi kiinnostaa.
Kaikki tullet jaksot on katsottu.
http://ilgron11.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/...

Wire on ollut myös maan mainio sarja. HBO:lta katsottu kaikki mitä on tullut. Elämää, politiikkaa, korruptiota. Opettaa ihmisestä paljon sekin.

Jaakko Häkkinen

Miksiköhän muuten sarjan nimeä ei ole suomennettu? Ensimmäinen kirjahan on nimeltään Valtaistuinpeli, ja suomennokset julkaissut pieni Kirjava iski kyllä kultasuoneen.

Minäkin olen katsonut sarjaa kirjojen pohjalta, ja sarja onnistuu kyllä erinomaisesti siinä, että se rikastaa henkilöitä muttei muuta mitään dramaattisesti. Sen sijaan Hobitti 2 -elokuva oli suurimmalta osin kirjan ulkopuolelta tuotettua tyhjää hollywoodilaista räiskettä, anteeksi mäiskettä (ilman tuliaseita).

Sarjan juonesta ei uskaltane sanoa mitään, kun se voi olla ihmisillä vielä katsomatta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Miksiköhän muuten sarjan nimeä ei ole suomennettu? "

Valtaistuinpeli on kyllä tarkka suomennos, mutta jotenkin se vain kuulostaa kököltä, en tiedä miksi.

"Tulen ja Jään Laulu" kulostaa paremmalta nimenä, mutta se ei vastaa alkuperäistä nimeä. Sana laulu viittaa balladiin ja sitähän tämä tarina kieltämättä toisaalta on, enemmän se on kuitenkin juuri sitä valtaistuinpeliä. Suomentamattomana se nimi vain jotenkin istuu paremmin.

Minulla ei ole mitään sanottavaa suomennoksista. Olen lukenut kaikki alkuperäiskielellä. Ensimmäiset kolme kirjaa sattuivat silmiin kirpparilla. Jotenkin minulla vain oli sellainen tunne että kirja saattaisi kiinnostaa ja niin riskeerasin kolme heti kerralla, kun halvalla sain.

Loput kolme kirjaa on sitten tullutkin ostettua kirjakaupasta ja jos niitä vielä ilmestyy, niin maksaisin luultavasti melkein mitä vain saadakseni ne hyllyyni. On siinä kirjassa sentään sen verran enemmän sisältöä tavalliseen pokkariin tai dekkariin verrattuna. Dekkareita en ollenkaan harrastakaan.

Hobitti 2 elokuvasta olen kanssasi samaa mieltä, mutta kyllä se ihan elämys silti oli, 3d- versiona ainakin. Mutta siitä puuttuu tietty syvällisyys, mikä on ominaista sormus- trilogialle. "Sinne ja Takaisin" on kai kirjanakin enemmän viihteellinen ja vähemmän kunnianhimoinen kirjallinen luomus.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itse en ole lukenut kirjoja. Olenkin katsonut kaikki tuotantokaudet kahteen kertaan. Tuntuu, että toisella katselukerralla saa enemmän irti.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset