*

Arton Vapaavuoro- Blogi

Haukkahyökkäys

Minulla ei ole tarjota valokuvaa, mielikuva vain, mutta ajattelin tarjota sen tällä osastolla, kun en tiedä mille osastolle tällainen mielikuva sopisi. 

Se ei siis ole mikään unikuva vaat kuvaus tosielämän tapahtumasta tältä päivältä.

En ole mikään luontokuvaaja, enkä luonnon tarkkailijakaan, kun se vaatisi käsittääkseni jotain sellaista metsästäjän kärsivällisyyttä, kyttäysmenttaliteettia, jota minulla ei ole, mutta kun tänään astuin kotiovestani ulos jouduin tahtomattani todistamaan sellaista luonnonnäytelmää jota en olisi uskonut pääseväni omilla silmilläni luonnossa todistamaan.

Siinä oveni edessä oli täys hässäkkä päällä.  Joku haukka, aika isokokoinen, jahtasi harakkaa. Kai se aikoi siitä harakasta itselleen ateriaa. Näin sen haukan selvemmin takaa päin kun se lähti pois. Sen siipien kärkiväli näytti olevan sellainen 70 cm, mikä on hyvin karkea arvio. Se oli sellainen tasaisen kirjavan ruskean harmaa, oikeastaan vähän sellainen huuhkajan värinen, mutta vähän kirjavampi.

Harakka pääsi juuri ja juuri karkuun kun se meni piiloon tuuhean pensasaidan juureen. Haukka lensi pois ja harakka lähti pian sen jälkeen. Harakka näytti olevan vähän sekaisin ja hölmistynyt ja pyörällä päästään. Se sai kiittää hengestään omia hoksottimiaan ja nopeaa reaktiotaan. Haukka varmaan kiroili mielessään omaa epäonnistumistaan ja paistin menettämistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hieno kuvaus; muistan aikanaan kun olin vieraitteni kanssa Suomussalmella koiravaljakkosafarilla ja kauniina kevätpäivänä, aurinko paistoi takaamme ja yhtäkkiä näin varjon maassa; noin viiden metrin päässä etumaisista koiristani oli riekko pompannut mättäälle ja juuri ryntäämässä lentoon kun tämä suuri varjo, Kuolan merikotka nappasi sen siitä mättään päältä ja mennä leuhkaisi matkoihinsa riekkoaterialle. Jäljelle jäi vain leijumaan muutama riekon höyhen. Oli se muuten valtavan suuri lintu, nimittäin se kotka.
Eräs vieraistani oli juuri kuvannut raitoamme ja sai tapahtuman videolle.
Yöpymispaikassamme sitten kyselivät, miten tuommoinen tapahtuma oikein matkallemme ilmestyi.
Nyökyttelin tietävän näköisenä ja lausahdin; valjakkosafarilla tulee olle muutakin ohjelmaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Tuollaisessa tilanteessa on sellaista "äksöniä" että se kyllä laittaa veret kiertämään sivustakatsojallakin. Kyllähän sellainen haukan tai kotkan iskupaikka on luonnossa varsin tuttu näky. Siinä on höyheniä tai karvaa ja jotain veriroiskeita ja lihanpaloja siellä täällä, kun saaliista on tehty selvää. Harvemmin sattuu sellaiseen paikkaan missä saalistaja saa saaliin. Mikään valokuva tai video ei voi kuvata sitä säpinää ja äksöniä mikä siihen tapaukseen liittyy.

Tulee vähän mieleen sellainen tilanne jossa itse joutuisi susilauman tai karhun hyökkäyksen kohteeksi. Siihen liittyisi tietenkin vastaava säpinä. Ei ihme että jotkut pelkää, vaikka pelkoon ei olekaan kuin teoreettisia perusteita.

Kaupoissa näyttää silti olevan välineitä, kuten karhukelloja, joiden toivotaan pelottavan mahdolliset agressiiviset eläimet pois kimpusta.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Noista karhuista ja susista; meillä löytyy molempia. Koskaan en ole pelännyt niitä metsissä liikkuessani.
Kahu pääsääntöisesti pakenee ihmistä, pl pentujen ja emon väliin asemoitunut ihminen, susi pakenee aina ihmistä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kahu pääsääntöisesti pakenee ihmistä, pl pentujen ja emon väliin asemoitunut ihminen, susi pakenee aina ihmistä."

Näinhän sitä sanotaan. En halua kinata, kun en itse tiedä mitään, mutta eivätkö sudet suojele pentujaan? Jossainhan niidenkin pesä on?

Ennenvanhaan susilaumat jahtasivat hevospelissä matkaajia varmaan sen hevosen takia. Moottorikelkalla matkaavalla tuskin on vastaavaa vetovoimatekijää petolaumaan nähden.

Olen kuullut että talvipesästä herätetty karhu voisi olla varsin agressiivinen, sillähän voi olla pennutkin siellä. Voisihan olla niin että hiihtäjän sompa sattuu uppoamaan lumikinokseen ja suoraan nukkuvan karhun kylkeen tai päähän, tai vaeltaja ryhtyy aterialle jossain pesän lähellä, häiriten nukkuvaa karhua.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ei pelkästään sanota vaan tiedän kokemuksesta. Susi väistää aina ihmistä; vaikka tosiasiassa utelias eläin onkin. Meillä susi on vieraillut useinkin koiratarhan vieressä; jopa päiväaikaan, silti se häiriön (ihminen) tullessa häipyy.
Nuo susilauman jahtaamat hevospelit kuuluvat sinne tarustoihin.
Talvipesästä herätetty karhu on aina vähintäänkin vaarallinen. Monia uutisia siitä on luettu.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Nuo susilauman jahtaamat hevospelit kuuluvat sinne tarustoihin."

Voi olla niin, mutta kai se kesy hevonen hukalle kelpaa siinä kuin villi hirvkin. Samankokoisia elukoita ne on ja molemmat tuoksuu ja maistu hukasta hyvälle.

Miten susi puolustaa pentujaan jos ihminen lähestyy, vai ottaako se sen pennun vain suuhunsa ja retuuttaa pois?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kesällä näin kun merikotka jahtasi jotain vesilintua.
Olisikohan tuo haukka ollut kanahaukka?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hyvin todennäköisesti kanahaukka kuvauksesta päätellen. Se joskus hätyyttelee meidän kyyhkyjä (viestikyyhkyjä), kanoja en ole sen koskaan nähnyt ahdistelevan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Muuten hyvin kuvaavaa suden pentujensa puolustamisesta ihmistä vastaan kuvaa Jan Kozak kirjassaan "Taigan metsästäjiä". Siinä metsästäjä ryömii suden pesäluolaan emon ollessa luolassa ja tuo säkissä pentuja ulos (tapporaha). Susiemo alistuu tilanteeseen, ei hyökkää.
Susia olen monastikkin nähnyt vaan en hyökkäävää, uteliaita kylläkin. Meillä on lähin susihavainto tuossa pihapiirissä, keskellä kirkasta päivää, koiratarhan aidan vieressä uteliaana kurkkimassa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Selma Lagerlöfin kirjassa Gösta Berlingin taru on hienoa kuvausta siitä miten susilauma ajaa verenhimossaan talvella takaa rekeä vetävää hevoskyytiä.

Itse olen nähnyt tapauksen kun rauhallisessa vaakalennossa etenevää pöllöä kiusasi harakka. Lensi siinä aivan pöllön yläpuolella ja räkätti ärsyttävästi. Pöllöpä yhtäkkiä käänsikin itsensä selällään lentoon ja kouraisi kynsillään harakkkan seurauksella että ilmaan levisi melkoinen höyhenpilvi. Harakka rääkäisi surkeasti, käänsi kurssia 180 astetta ja lensi metsän siimekseen vauhdilla jollaista en koskaan ole harakan nähneen saavuttavan. Suopöllö se kai oli.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Sanoisin kyllä, että susilauma saalistaa kyllä esim karjaa, kuitenkin hevonen, ihminen kyydissä; väittäisin vahvasti, että susi ei ryhdy saalistukseen, se ihminen on pidäke. Muutenkin hevosvaljakko itsessään on sudelle pidäke; vaara, mahdollisesti. Ei se riskeeraa.
Nämä susitarustot ovat sieltä 1800 luvulta, eivät liene muuta kuin tarua ja kertomuksia. Eksotiikkaa kylläkin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Nämä susitarustot ovat sieltä 1800 luvulta, eivät liene muuta kuin tarua ja kertomuksia. Eksotiikkaa kylläkin."

Voi olla näin. Ihmetyttää vain se miksi susi pelkää ihmistä, kun se ei pelkää hevosta eikä hirveä eikä edes karhua. Muutaman suden lauma voi ajaa karhun haaskalta ja karhun luulisi olevan ihmistä vaarallisempi, jopa kivikauden aseistuksellakin varustettuna ihminen olisi sudelle karhua vaarattomampi peto.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset