Arton Vapaavuoro- Blogi He puhuvat eniten, joilla on vähiten sanottavaa.

Vanha Aatami

"Vanha Aatami" on käsite joka ei ole paljonkaan esiintynyt viime-aikoina oikeastaan missään yhteydessä. Juuri hiljattain sattui kuitenkin eräs tapaus joka toi tämän käsitteen uudelleen mieleeni. En lähde nyt käsittelemään tätä tapausta vaan tätä käsitettä "Vanha Aatami", jonka se toi minun mieleeni menneisyyden hämäryydestä.

Vanha aatami oli sellainen ilkeä pikku paholainen joka meni lapsiin sisälle joskus ja aiheutti kiukuttelua, tottelemattomuutta ja uhmaa. Vanhemmat olivat yleensä silloin epätoivoisia ja miettivät kovasti keinoja tämän uhman taltuttamiseksi. Tämä samantyyppinen uhmakkuus ja kiukku vaivasi joskus myös hameväkeä, mutta miehelle sellainen käytös ei ollut sopivaa.

Miehet harvenmmin päästivät "Vanhaa Aatamiaan" näkyviin, vaikka se joskus olisi siellä sisikunnassa myllertänytkin. Se olisi ollut häpeällistä, häpeällisempää kuin naisille.

Mietin miten osuva ninmitys ja luonnehdinta tämä "Vanha Aatami" olikaan siinä menneessä maailmassa, jolloin asioista tiedettiin paljon vähemmän kuin nykyisin. Vielä nykyäänkin se olisi osuva nimitys selittämättömälle kiukulle, vaikka asioista tiedetään nykyisn paljon enemmän, eikä enää uskota henkiolentoihin eikä pikkupiruihin, kuten joskus ennen oli asianlaista joidenkin kohdalla.

Itse en ole missään vaiheessa koskaan uskonut minkäänlaisiin henkiolentoihin, enkä siis silloin ennen uskonut "Vanhaan Aatamiinkaan", mutta en silloin muutenkaan koskaan sen kummemmin pohtinut kiukkuisuuden syitä.

Tänä päivänä uskon että kiukkuisuutta ei edelleenkään pystytä kunnolla hallitsemaan. Se on ilmiönä yhtä itsenäinen kuin ihmisen sisään mennyt "Vanha Aatami". Siksi määritelmä on erittäin osuva ja viisas. Se myös siirtää kiukustumisen syyn pois kukuttelijasta itsestään, mikä on aivan oikein, koska emmehän me kuitenkaan pysty kiukkuamme koskaan täysin hallitsemaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Minulle jäi päälle vuosia sitten tuo tokaisu
Luin taas kerran Väinö Linnan Pohjantähden alla ja siinä on kohta jossa rovasti ja ruustinna katsovat ikkunasta kun Koskelan Akseli menee
Rovasti oli muistaakseni juuri vielä keskustellut hänen kanssaan

Ruustinna puhelee että on kuultu Akselin uskoon tulleen vankilassa
Siihen rovasti vastaa että "Ei sama vanha Aatami se siellä"

Tulee sitä myöten sitten heitettyä kun plantussa joskus himmenee
Se vanha Aatami vain pintaan pääsi :D

Aika harva sitä kyllä tajuaa

Niin ja juu
En usko henkiolentoihin tahi demoneihin
Hauska läppä pistää kehiin
Yhtä huono kuin mikä muukin selitys miksi paloi proppu

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kiitos hyvästä kommentista.
Siihen ei ole lisättävää.

Tuli vain mieleen että "Vanhasta Aatamista" on myös käytetty nimitystä "paha sisu", joka olisi lasten ja akkojen ominaisuus, kun taas miesväellä, raavailla uroilla, olisi sitä parempaa "sisua".

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Naisista en sano mitiä etten saa pahaa sisua virtuaalikaulimella päähän
Mutta onhan se vähän lapsellinen ominaisuus sellainen kiukuttelu

Kyllä hävettää menettää malttinsa
Varsinkin jos se tapahtuu muiden edessä
Usein vielä mitättömästä pikkujutusta

Näitähän sattuu jokaiselle silloin tällöin

Huonosti nukuttu yö, alhainen verensokeri, stressi
Siitä huolimatta kyllä sitä iso ihminen tietää mokanneensa
Varsinkin vielä jos karjuu kuin jalopeura

Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän sitä kyllä yrmähtelee turhasta
Iän myötä tietää että harvoin se turha raivoaminen mitään auttaa

Tosin jos sattuu niin on siinä yksi hyvä puoli
Se on monesti jälkeenpäin tapahtuvan fundeeramisen paikka
Aika ajoin on hyvä vilkaistakin peiliin ja miettiä omaa käytöstään
Pohdiskelu ei ole pahasta koskaan

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #3

"Naisista en sano mitiä etten saa pahaa sisua virtuaalikaulimella päähän"

:)

Parempi sekin kuin välinpitämättömyys.
Täydellinen huomiotta jättäminen on kaikkein kamalinta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Nykyään tiedetään enemmän, mutta tiedetään vähemmän.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Nykyään tiedetään enemmän, mutta tiedetään vähemmän."

Tieto on lisääntynyt ja rationaalinen ajatustapa, mutta olisiko osa viisautta karissut pois ja unohtunut, tai ainakin unohtumassa?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihmisenä menettää paljon, jos ei ole tavallaan omaa satumaailmaa tai ei lue lapsilleen satuja. Uskomisessa on monia asteita. On niin helppoa uskoa kaikkeen siihen mitä näkee, mutta jospa se onkin osaltaan jonkun toisen todellisuuden varjoa vaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #7

Satumaailma voidaan ymmärtää niin monella tavalla. Siihen voi uskoa, tai sitten se on vain viihdyttävää mielikuvitusleikkiä. Minulle se on jälkimmäistä. Pidän esimerkiksi Asimovin, Tolkienin ja George R. R. Martinin luomista mielikuvitusmaailmoista ja nautin niistä suunnattomasti, mutta sillä ei ole mitään tekemistä niihin uskomisen kanssa.

Minusta horoskoopit ja ennustajat ja sensellaiset ilmiöt, jotka tavallaan edellyttävät uskomista, jotta niissä olisi mitään mieltä, ovat vastenmielisiä ilmiöitä. Toiset taas näyttävät haluavan leikkiä uskovansa sellaisiin. Kukin taaplaa tyylillään.

-------------
Se minkä näemme voi olla pelkkä varjo todellisuudesta, jos sellaista on olemassa mitä voidaan kuvata käsitteellä todellisuus.

On ihan mukavaa kehitellä itselleen mielikuvia niistä mahdollisista todellisuukssta jotka saattavat aiheuttaa ne varjot joita aisteillamme havaitsemme, mutta ei meidän tarvitse eikä pidä uskoa näihin itse luomiimme, tai toisten ihmisten luomiin mielikuviin.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #8

Uskomiseen ei kukaan velvoita. Ei satumaailma ole ihmiselle totta, ellei elä satumaailmassa.

Mielikuvitusta voi ehkä olla aikuisellakin ihmisellä, mutta miten järkevää on esimerkiksi uskoa siihen, mitä päivä- ja iltapäivälehdet kirjoittavat? Niin kuin se olisi todellisuus ja todellinen maailma.